Projektori seuralla

 Suunnitelmissa oli hankkia projektori ja tarjota lisää palvelua tilojen vuokraamiseen. Projektoria voisi hyödyntää kokouksissa, erilaisissa juhlissa. Mikäs sen hauskempaa kuin laittaa syntymäpäiväjuhlissa valokuvakavalkaadi juhlakalusta pyörimään tai vuokrata tilat yksityistä elokuvailtaa varten. Nyt vain varailemaan päivää/iltaa ja testailemaan.

                                               

 

Leader Suupohja näytti idealle vihreää valoa ja niin alkoi projektorin metsästys. Valitettavasti seuran omat jäsenet nostivat tässä vaiheessa kädet pystyyn, eihän meistä kukaan tiennyt mitään mistään projektoreista. Onneksi täällä Etelä-Pohjanmaalla voi kysyä apua naapurilta, naapurin naapurilta, kumminkaimalta, kumminkaiman koiralta tai vaikka täysin tuntemattomalta ihmiseltä, joka tietää asioista. Eli teitittelimme Mikko Jokipiitä, joka tunnetaan ehkä paremmin ”se, joka näyttää elokuvia” Jalasjärvellä ja Jurvassa. Mikolla ei kauaa asiassa nokka tuhissut, kun saimme hyvät tiedot mikä projektori kannattaa hommata. Ja eikun tilailemaan.

Tilaus tuli nopeasti perille ja saimme paremmin käsitystä, mitä muuta tarvitsemme projektorin ja valkokankaan lisäksi. Muutama ylimäärinen johto tarvittiin. Harkitsimme projektorin kiinnitystä kattoon, mutta korkea katto tuo omat kommervenkkinsä asiaan (en todellakaan olisi kiivennyt enää korkeammalle apukäsiksi) ja saman asian ajaa oikein sijoitettu pöytä. (Huom. kuvan pöytä ei ole oikein sijoitettu vaan pelkkä harjoituskappale).

Suurin ongelma taisi olla se, että eihän meillä ollut tarpeeksi korkeita tikkaita. Jarmo maalasi puulaudan valkoiseksi ja sai sen kiinnitettyä yksin seinään oikealle korkeudelle, mutta valkokangasta ei asennettukaan yksin. Onneksi taas saatiin apua ja saimme tikkaat lainaan huonekalutehtaalta. Samalla tuli mukana asennusmies, jonka kanssa kiipesin tikkaille ja pidin valkokangasta paikallaan, kun asennusmies porasi reikiä ja ruuvaili ruuveja. Eli jos tiedät ripeän miehen, joka voisi autella meitä tällaisissa hommissa, saa ottaa yhteyttä. Aina löytyy poraamista ja ruuvaamista tai kantamista, johon meistä hennoista ja pienistä naisista ei ole.

Nyt pitää vain hiukan vielä harjoitella projektorin käyttöä ja saada pöytä täysin oikeaan kohtaan.

Kiitos vielä Leader Suupohja YhteisöLeader-rahasta.

Muistakaa, että Toimelassa tavataan!

P.S. Jossain vaiheessa tulee teksti uusitusta keittiöstä.

Yhteenveto vuodesta 2021 ja jotain vuodesta 2022

 Hei ystävä,

taas on vuosi vierähtänyt eteenpäin. Kiitos sinulle kaikesta. Tarvitsisimme kuitenkin kipeästi uusia apukäsiä ja jäseniä sekä hallitukseen että nuorisoseuralle. Suurimmalla osalla hallitusta alkaa päivät olla täynnä eri tehtäviä (puheenjohtaja ja sihteeri taitavat olla jo yliaikaisia toimessaan) eli pitäisi saada hallitukseen hieman tuoretta verta, intoa sekä uusia näkökulmia. Toivottavasti saamme näitä kuluvan vuoden aikana. Uusi jäsenmaksulomake löytyy tuolta sivuvalikosta.

Vuosikokous on tulossa keväämmällä ja toivomme mahdollisimman paljon osallistujia. Erilaista asiaa on kuitenkin paljon. 

Vuosi 2021 kului edelleen koronan hallinnassa, mutta saimme kuitenkin kivasti taloa vuokrattua eteenpäin. Keittiötä remontoitiin eli vaihdettiin keittiöön uudet alakaapit ja yläkaappeihin ovet sekä hommattiin keittiöön uusi pieni jääkaappi, joka palvelee paremmin pienissä tilaisuuksissa. Vielä pientä fiksausta ja keittiö on täydessä toiminnassa.

Parit ylioppilasjuhlat juhlittiin keväällä ja muutamat ikimuistoiset häätkin tuli tanssittua kesän aikana. Kitaristi Tomi Paldanius piti konsertin ja Advent of Fire teki musiikkivideon tiloissamme. Seuralla on vietetty monia pienimuotoisia tilaisuuksia ja kokouksia.

Kansalaisopisto aloitti kurssit syksyllä ja seuralla onkin vietetty monta mukavaa ja hikistä hetkeä erilaisten jumppien, joogien ja tanssien muodossa. Eläkeläiset tuolijumppasivat ja mölkkyilivät seuralla. Valitettavasti lämmitys hiukan oikkuili kovimmilla pakkasilla, mutta toivottavasti niistä on nyt selvitty.

 Jurvan lapset viettivät ratkiriemukkaan Halloweenin seuralla. Voisin vaikka veikata, että myös aikuiset sekä vieraat että vapaaehtoiset nauttivat illasta yhtä kovasti kuin nuorempi väkikin.

Heikki Ikolan kirjan julkistamistilaisuutta vietettiin seuralla marraskuussa 2021. Paikalla oli hyvin porukkaa juhlimassa Heikkiä. Onnittelut vielä Heikille!

Seuralle hommattiin projektori, joten kokousten ja muiden tilaisuuksien järjestäminen on helpompaa hyvä tekniikan myötä. Projektoriin saimme rahaa Leader Suupohjalta.

Projektori -projektista tulee myöhemmin vielä oma tekstinsä.

To do -listalta löytyy mm. salin ja näyttämön lattioiden kunnostus, terassin kunnostus sekä vessojen uusiminen parin seuraavan vuoden sisällä. Toivottavasti näihin löytyy vielä intoa ja aikaa sekä tietenkin rahaa. 

Jurvan Nuorisoseuran hallitus

Toimelassa tavataan!

Hallitus vai sekalainen nuorisoseura?

Meidän hallituksesta ei taida olla mitään tarkempaa esittelyä. Ehkä nyt on aika esitellä meidät, toimintahan on jo tuttua. 

Puheenjohtaja Jaana:

pahasta neuloosista kärsivä monitoiminainen, jolta sujuu neuloosin lisäksi ihan mikä vain. Alun perin Härmän flikkoja, joka jurvalaistui miehen ja työpaikan johdosta. Miehensä kanssa pyörittävät yritystä tai no Jaanahan pyörittää kahta yritystä (hiki tulee, kun vierestä seuraa). Nuorisoseuran toiminnassa mukana useamman vuoden. Eikä todellakaan päästetä pois puheenjohtajan paikalta kovinkaan äkkiä (lue IKINÄ). Idearikas nainen. 

Sihteeri Sirpa:

Sirpalla on sana hallussa ja sihteerin mapit ojennuksessa. Sirpa on ollut seuran toiminnassa niin kauan, ettei taida itsekään muistaa. Osaa talon nurkat niin kuin kotinsa nurkat tai taskunsa (ellei paremminkin) ja tietää seuran toiminnasta paljon. Jos Sirpalta kysyy, mitä tapahtui seuralla vuonna 1985, niin Sirpa muistaa.

Rahastonhoitaja Nanna:

Nanna on johtokunnan rahojen pyörittäjä. Laihialaisen nuukuuden omaava nainen on tarkka seuran rahoista ja kietoo yhden, jos toisenkin rahoittajan pikkurillinsä ympärille. Puheenjohtajan tavoin yrittäjäperheessä toimivan naisen päässä pyörii enemmän ideoita kuin johtokunta pystyy sulattamaan, mutta aina niitä yritetään toteuttaa/myydä muille. Tarttuu toimeen kuin toimeen eikä pelkää mitään (paitsi hämähäkkejä)?

Päivi:

Päivillä on ehkä parhaiten hallussa käytännönlähteinen toimintatapa, hän osaa löytää sen järjen langan puheenjohtajan ja rahastonhoitajan välillä hulluista ideoista. Päivi on mestari leipomaan ja hänen leipomuksensa vievätkin kielen mennessään. Päiviltä tulee vastauksen kuin apteekin hyllyltä, johtunee varmaan siitä, että työpaikkana on apteekki. 

Arja:

hallituksen toinen Laihian vahvistus, jurvalaistunut sellainen. Arja on nainen paikallaan, osaava ja auttava. Arjalla on näpeissään taito luoda mitä parhaimmat kakut ja kahvit. Arjalle kelpaa keittiössä melkein mikä vaan työtehtävä ja tekee sen nauttien. Arja on meidän ”äitihahmo”. 

Miesvahvistukset Jarmo ja Väinö: 

Seuralla tarvitaan aina miehistä apua ja näkemystä. Jarmo on talon puuhamies, joka huolehtii, että talossa on talvella putket sulana ja öljyä kattilassa. Kaikki pienet remontit korjaantuu ennen kuin puheenjohtajakaan ehtii huomata korjaustarvetta. Jarmo on aina valmis auttamaan, jos vain pystyy.

Väinö kuuluu kauas, mutta ei ääni miestä pahenna. Eläkeläispaappa hoitaa Jarmon kanssa vähän isommat remontit ja yhdessä he hoitavat talon pihan auraukset ja hiekoitukset. Vaikka Väiski onkin (kuulemma) loistava kokki, häntä ei seuran keittiössä näy, jos ei tarvita naulaa ja vasaraa. Ehkä seuraavissa juhlissa näemmekin Väiskin kauhan varressa? 

Meidän sekalaiseen nuorisoseuraamme mahtuu aina mukaan. Hallituksessa on kaikki paikat täynnä (eli nakkivirkoja ei tarvitse täyttää), mutta auttavia käsipareja tarvitaan aina erilaisten tilaisuuksien ja juhlien järjestämisessä.

Tavataan Toimelassa!

"Hiljainen mestari" Heikki Ikolan elämäntyö

Vietimme Toimelassa Heikki Ikolan kirjan julkaisemisjuhlia 17.11.2021. Kirja on nimeltään "Hiljainen mestari". Teosta mainostetaan näin: "Suomen menestynein ampumahiihtäjä Heikki Ikola (s. 1947) oli hiljainen mestari, joka ei halunnut korostaa itseään. Hän oli huipulla 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa saavuttaen yhteensä kymmenen MM- ja olympiamitalia. Vain olympialaisten kultamitali jäi kaksinkertaiselta Vuoden urheilijalta puuttumaan.

Kirjassa seurataan Ikolan lapsuutta Etelä-Pohjanmaalla Jurvassa ja Kanadan Timminsissä ja sen jälkeen urheilijauran alkua sekä huippuvuosia ampumahiihtäjänä. Palvelu aktiiviupseerina Porin prikaatissa Säkylässä tarjosi Ikolalle hyvät harjoitteluolosuhteet. Vuoden 1981 Lahden MM-kisojen jälkeen Ikola lähti tavoittelemaan puuttuvaa olympiakultaa. Erittäin kova harjoittelu kostautui. Ikola valmensi itsensä uuvuksiin.

Urheilijauransa jälkeen Ikola jatkoi armeijan palveluksessa ja kouluttautui ampumahiihdon valmentajaksi. Suomen Ampumahiihtoliitto kutsui Ikolan töihin, ja tämä valmensikin pitkästä aikaa suomalaisen ampumahiihtäjän - Harri Elorannan - palkintokorokkeelle 1992 Albertvillen talviolympialaisissa. Valmentajapesti liiton kanssa päättyi sillä erää erimielisyyksiin. Ikola jatkoi valmentamista paikallisesti. Kirjassa Ikola pohtii syitä sille, miksi ampumahiihtäjämme eivät ole - Kaisa Mäkäräistä lukuun ottamatta - menestyneet kansainvälisesti."

 Tervetulopuheen piti Pekka Luhtala, jonka jälkeen Aarre Järvi soitti Porilaisten marssin. 

Kirjan syntyhetkistä kertoi kustantajan (Suomen Urheilumuseo) puolesta Ossi Viita. Kirjan ensimmäinen julkaisujuhla pidettiin Helsingissä kustantajan tiloissa eli Suomen Urheilumuseolla. ”Pohjalaiselle ei yhdet julkkarijuhlat riitä.”  Viidan mukaansa kirja Heikistä ”oli hanke, jota ei voi sivuuttaa”. Kirjan tekeminen tänä vuonna oli iso hanke. Tähänkin asiaan korona vaikutti monella tavalla.

Rahoitus kirjan tekemiseen saatiin kirjan etukäteismyynnillä ja tässä olivat Pekka Luhtala, Jouni Rinta-Keturi sekä ampumahiihtoliitto mahtava apu. Kirjan kirjoittajaksi saatiin Timo Mikkilä, jonka ajatuksia voi lukea tarkemmin Timon blogista. Timohan on alkuperäinen jurvalainen, jonka takia Timolla on erikoinen paikka hänen sydämessään. "Nyt mä kurvaan Jurvaan".

Timo ja Heikin yhteistyö sujui hyvin. Helsingissä vietettiin yhdessä 3 päivää ja nauhoitettiin Heikin tarinoita. Välillä laitettiin nauhuri kiinni ja rupateltiin muuten vain. Timon sanojen mukaan "kuin valssi kesällä". Timo hämmästelikin Heikin mahtavaa lehtikokoelmaa ja valokuvia urasta. Kirja kertoo Heikin elämästä Heikin silmien kautta. Kirjan kanssa vierähti puolitoista vuotta ja nyt on painotuore kirja kädessä.

”Paljon on tapahtunut, paljon jäi sanomatta. Kirjaan on kirjoitettu lapsuus, nuoruus ja urheilu-ura. Vanhuus on vielä kirjoittamatta, koska se on vielä edessä.” Heikki muisteli elämäänsä ja uraansa juhlissa.

Lyhyesti hiukan Heikistä:

Heikki Johannes Ikola (s. 9. syyskuuta 1947 Jurva) on suomalainen ampumahiihtäjä, maailmanmestari ja olympiamitalisti. Ikola on Suomen kaikkien aikojen menestynein ampumahiihtäjä: hän voitti urallaan kaikkiaan kymmenen arvokisamitalia olympia- ja MM-tasolla.

Ikola oli ammatiltaan toimiupseeri. Ikola palveli toimiupseerina Porin Prikaatissa 19 vuotta vuodesta 1968 alkaen ja tämän jälkeen vielä yhdeksän vuotta Liikuntakoulutusupseerina Kauhavan Ilmasotakoululla. Vuoden sotilasurheilijaksi hänet valittiin vuosina 1975, 1977 ja 1981. Vuoden urheilijaksi Ikola valittiin 1975 ja 1981. Kansallisen valmentajatutkinto KVT:n suorittanut Ikola toimi Calgaryn ja Albertvillen olympialaisissa Suomen Ampumahiihtoliiton valmentajana. Ikola on toiminut muun muassa Yleisradion ampumahiihtolähetysten kommentaattorina.

Olympialaiset

1972 Sapporo hopeaa, viesti                                      

1976 Innsbruck hopeaa, 20 km ja viesti

Maailmanmestaruuskilpailu

1974 Minsk hopeaa, viesti

1975 Anterselva kultaa, 20 km sekä viesti

1977 Lillehammer kultaa 20 km, hopeaa viesti

1979 Ruhpolding hopeaa viesti

1981 Lahti kultaa 20 km

Mutta turhaan minä tässä enempää Heikistä kerron. Lue kirja ”Hiljainen mestari” ja opi lisää Heikistä.  Kirjasta saat selville, miksi Suomen ampumahiihtomaajoukkue joutui poliisien saartamaksi harjoitusleirillä Italiassa joulukuussa 1979 valmistautuessaan 1980 Lake Placidin talviolympialaisiin. Vai tiedätkö mikä on Jurva-Muu maailma -viesti?

Omat muistot naapurikunnan flikkana on se, kun oman paappani kanssa katsottiin kaikki hiihtokilpailut yhdessä ja paappa oli niin ylpeä Heikin mitaleista. Mutta niinhän koko Suomi on!

Makoisat kakut leipoi Kotoosa. 

Kiitos kaikille juhliin osallistujille. Ja suuri kiitos kaikille, jotka mahdollistivat tämän kirjan. Ja erityiskiitos Heikille.

Kirjaa voi ostaa Valokuvaamo K.Puskalasta.

ISBN Code: 978-952-6644-18-9

ISSN: 0782-3843

Tekijä: Timo Mikkilä

Avainsanat: Heikki Ikola, ampumahiihto, urheiluhistoria

Sivumäärä:174

Julkaisuvuosi: 2021

Julkaisija: Suomen Urheilumuseosäätiö

Tavataan Toimelassa!